Tilannehallinta ja omistajan ylläpitämä hallinta. Kärsivällinen, keskittymiskykyinen koira malttaa katsoa tilanteen rauhassa, eikä räjähdä tai pakene välittömästi tilanteesta.
KOIRAN ITSEVARMUUTTA EI KASVATETA KÄÄNTYMÄLLÄ TAI SELKEÄSTI VÄISTÄMÄLLÄ. Koirasta tehdään pelkääjä/väistäjä tai isännän puolustaja. Koiralle ei kehity tilannetajua. Koirakoulut opettaa tälläistä toimintaa, ja siksi meillä on Suomessa enemmän remmiräyhiä, kuin koskaan aiemmin.
Itsevarma koira hallitsee tilanteen kuin tilanteen. Ei haittaa, vaikka vastaan tulisi jotain uutta, kyseenalaista tai ”pelottavaa”. Todella itsevarma koira ei tunne juurikaan pelkoa, vaan käsittelee uudet tilanteet/asiat vastaan turhia pakittamatta.
Hyvä itsetunto ja sen myötä tuleva terve itsevarmuus heijastuu kaikkeen ja pysyy koirassa läpi elämän. Olettaen, ettei tapahdu jotain traumaaattista.
Itsevarma koira ei koe tarvetta negatiivisiin tunteenilmauksiin. Itsevarma koira ei anna ympäristön ”ärsykkeiden” vaikuttaa itseensä, koska ei koe niitä ärsykkeiksi, kuten mm.remmiräyhät. Epävarmat koirat räyhää hihnassa, koska ei osaa käsitellä näkemäänsä syystä tai toisesta. Siksi koiralle pitää esitellä asiat oikein. Namitus on väärä tie, se vie huomion ehkä helpoimmissa tapauksissa muualle, mutta ei tee koirasta itsevarmaa.
Pentukoiraa taas kannattaa kannustaa luovutusiästä lähtien maximaalliseen toiminnallisuuteen ja yrittämiseen vahvistamalla toivottua käytösmallia avokätisesti.
Epävarma koira on jatkuvasti vaikeuksissa ja stressitaso taivaissa. Tällöin koira usein sijaistaa, sijaistoiminto voi ilmetä eri tavoin, mutta remmiräyhällä se ilmenee räyhäämisenä. Koira keventää oloaan tuolla tavoin. Koira tasapainottelee suuren ja vähäisemmän paineen välillä. Jotta koira voisi elää tasapainoista elämää niin ongelmat on syytä korjata välittömästi ja koiralle luoda uusi itsevarmempi luonne.
Sanotaan, ettei korjattu koira ole ikinä niin hyvä mitä se olisi voinut alkujaan olla. Uskon vahvasti, että taitavasti korjattu voi olla parempi versio, kun mitä se olisi ollut keskiverto omistajan koirana. Näkemykseni perustuu liki 30-vuoden kokemukseen koirista, ja olen ollut lähes 14-vuotta tekemisissä mitä hankalimpien koirien kanssa. Omistajia on raadeltu, kuten vieraita, toisia koiria purtu kuoliaaksi, laseista on menty läpi, koti syöty ja remmirähjäys alkaa raivokkaana jo 150m päästä. Mitä uskomattomampia tapauksia on nähty ja tullaan näkemään.
Jo pentuiässä koiraa tulee vahvistaa luomalla positiivisia kokemuksia, välttäen kaikkea negatiivista. Omistajan ollessa epävarma ja epäjohdonmukainen koirasta kehittyy epävarma. Omistajan ollessa henkisesti todella vahva, koirastakin tulee itsevarma. Itsevarman koiran ei tarvi tuoda itseään julki millään muotoa, koska se tiedostaa oman itsevarmuutensa. Omistaja peilaa käytöksensä koiraan peilin lailla. Jos koira tulkitsee omistajan epävarmaksi tai heikoksi laumanjohtajaksi, ottaa se johtajan aseman. Tämä ilmenee itsensä, omistajansa tai molempien puolustamisena. Tämä saa usein alkunsa ns. uhmaiässä. Koiralla ei ole varsinaista uhmaikää, se on omistajan luoma ”Ikä”, kun ei ole noussut koiralle seinä vastaan ei toivotun käytöksen ilmetessä. Koira tekee kokeiluja n.6-8kk iässä, kun alkaa kasvamaan ja osa asioista on kiellettyjä. Jos omistajasta ei ole viheltämään peliä poikki, jää ongelma, pahenee ja jopa tulee kylkiäisenä muutakin ongelmakäytöstä jatkossa. Tämän takia koiralle ei saa antaa liiaksi jalansijaa.
Niin kauan kuin omistajan ja koiran välillä on keskinäisiä konflikteja tai epävarmaa tilannehallintaa, on ongelmiakin. Omaa käytöstä ja koiran käytöstä pitää muokata. Epävarmuus ruokkii itse itseään, omistaja ei luota koiran selviävän tilanteista tyylipuhtaasti läpi, koira vaistoaa omistajan viestittämät tuntemukset ja reagoi niihin. Koiran toiminta paljastaa ohjaajansa tuntemukset.
Rennolla asenteella viestitetään koiralle välinpitämättömyyttä tilanteissa, kun ei olla itse jännittyneitä. Koira ei pidä ympärillä tapahtuvia asioita minään, kun omistajakaan ei reagoi. Koira ei kehity, jos omistaja seisoo kehityksen tiellä, valitettavan usein näin tapahtuu. Siksi on syytä kouluttaa omistajaa muuttamaan toimintatapojaan. Tilanteissa ei saa ylireagoida, syyttää koiraa tai jäädä miettimään tulleita epäonnistumisia. Katsotaan tulevaisuuteen, eletään nykyhetkessä ja nollataan muistot menneisyydestä ottaen uusi toimiva linja.
Pennusta muovautuu jo muutamassa kuukaudessa, 90% luonteeltaan se mikä se on n.2v iässä. 3v koira ei muutu itsellään juuri enää mihinkään, vaan se on se mikä siitä tehtiin. Se muuttuu, kun sitä aletaan päämäärätietoisesti muokkaamaan, se on omistajasta kii kauanko menee ja mikä on lopputulos.
